Ennen kuin aloitatte, varmistukaa siitä, että kaikista nykyjärjestelmänne tiedostoista on otettu varmuuskopio. Asennusohjelma saattaa pyyhkiä pois kaiken tiedon kiintolevyltä! Asennuksessa käytetyt ohjelmat ovat sangen luotettavia ja useimpia on käytetty vuosia; tästä huolimatta virheliike saattaa tulla kalliiksi. Vaikka varmuuskopio onkin olemassa, kannattaa olla varovainen ja harkita, mitä vastaa ja tekee. Kahden minuutin harkinta voi säästää tuntikausien turhan työn.
Vaikka olisittekin asentamassa monikäynnistysjärjestelmää (multi-boot), pitäkää
huoli siitä, että että teillä on käsillä muidenkin asennettujen
käyttöjärjestelmien jakelutaltiot. Erityisesti jos osioitte uudelleen
käynnistyslevynne, saatatte joutua asentamaan uudelleen käyttöjärjestelmänne
latausohjelman (boot loader), tai jopa joissain tapauksissa (kuten Macintosh)
koko käyttöjärjestelmän.
Tämän ohjeen lisäksi tarvitsette the cfdisk
-manuaalisivun, the fdisk
-manuaalisivun, the dselect-tutoriaalin
sekä oppaan
Linux
Hardware Compatibility HOWTO
.
Mikäli tietokoneenne on kytkettynä tietoverkkoon kiinteästi 24 tuntia vuorokaudessa (esim. Ethernetillä tai vastaavalla — ei PPP:llä), teidän pitää kysyä verkon ylläpitäjältä seuraavat tiedot:
Jos tietokoneenne ainoa verkkoyhteys toimii PPP:tä tai vastaavaa soittoyhteyttä
käyttävän sarjaväylän kautta, ette varmaankaan ole asentamassa peruskokoonpanoa
verkosta. Tällöin verkkoasetuksista ei tarvitse välittää, ennen kuin
järjestelmä on asennettu valmiiksi. Ks. kohta PPP:n käyttöönotto, Kohta 8.10 alla
PPP:n asettamiseksi Debianissa.
Levyosiot voi tehdä joko ennen Debianin asennusta tai asennuksen aikana.
Mikäli koneessa käytetään vain Debiania, pitäisi levyosiot tehdä asennuksen
yhteydessä (``Tee
kiintolevylle levyosiot'', Kohta 6.6). Mikäli koneessa on enemmän kuin
yksi käyttöjärjestelmä, pitäisi yleensä tehdä kunkin käyttöjärjestelmän
levyosiot käyttöjärjestelmän omilla työkaluilla.
Mikäli käsittelet kiintolevyllä jo olevia FAT tai NTFS -osioita, suositellaan
käytettäväksi joko alla olevaa tapaa tai Windowsin tai DOS:n omia työkaluja.
Muuten ei ole tarpeen tehdä levyosioita DOS:sta tai Windows:sta; Linuxin
työkalut levyosoiden tekoon tekevät yleensä parempaa jälkeä.
Yleisimpiä asennuksia on koneeseen jossa jo on DOS (mukaanlukien Windows 3.1), Win-32 (kuten Windows 95, 98 tai NT), tai OS/2 ja halutaan asentaa Debian samalle levylle hävittämättä näitä muita käyttöjärjestelmiä. Kuten Taustaa, Kohta 6.1:ssa selitettiin, olemassaolevan levyosion koon pienentäminen lähes varmasti turmelee osiossa olevan datan mikäli asianmukaisia varotoimenpiteitä ei ole tehty. Tässä kuvattu tapa, vaikkakaan sen ei taata suojelevan tiedostojasi, toimii käytännössä erittäin hyvin. Varmuuden vuoksi pitäisi tehdä varmuuskopio.
Ennen tämän pidemmälle menemistä pitäisi olla päätettynä miten levy jaetaan osioihin. Tämän osan menetelmä vain jakaa osion kahteen osaan. Yhdessä on alkuperäinen käyttöjärjestelmä ja toista käytetään Debianissa. Debianin asennuksen aikana on mahdollisuus käyttää Debian-osiota halutulla tavalla, t.s. sivutukseen tai tiedostojärjestelmään.
Ajatuksena on siirtää kaikki levyosiolla oleva data osion alkuun ennen osioiden muuttamista, jotta mitään ei häviäisi. On tärkeää tehdä mahdollisimman vähän datan siirron ja levyosioiden muuttamisen välillä, jotta mitään tiedostoa ei kirjoitettaisi levyosion loppuosaan koska tämä pienentää levytilaa joka voidaan osiosta ottaa.
Ensimmäiseksi tarvitaan fips
joka on saatavilla
tools/
-hakemistosta lähimmästä Debian tiedostopalvelimesta tai sen
kopiosta (mirror). Pura pakattu tiedosto unzip
-ohjelmalla ja
kopioi tiedostot RESTORRB.EXE
, FIPS.EXE
ja
ERRORS.TXT
käynnistyslevykkeelle. Käynnistyslevykkeen voi tehdä
DOS:ssa komennolla sys a:. fips
:n mukana tulee
erittäin hyvät käyttöohjeet jotka halunnet lukea. Aivan varmasti joudut
lukemaat käyttöohjeet jos käytät levyn pakkausta tai "disk manageria"
FIXME: mikä on disk manager?. Tee levyke ja lue käyttöohjeet ennen
kuin eheytät levyn (defragment).
Seuraavaksi on kaikki data siirrettävä levyosion alkuun. defrag
,
joka on mukana DOS 6.0:ssa ja myöhemmissä, tekee tämän helposti. Katso
fips
:n käyttöohjeesta muita ohjelmia jotka osaavat tehdä tämän
saman. Huomaa, että mikäli sinulla on Windows 95, on defrag
ajettava sieltä, koska DOS ei ymmärrä FAT32:n levytilanvaraustaulukoita joita
joskus käytetään Windows 95:ssä ja myöhemmissä.
Kun defragment
tai vastaava on ajettu (mikä voi kestää kauan
isolla levyllä), tee uudelleenkäynnistys tekemälläsi
fips
-levykkeellä. Anna komento a:\fips ja seuraa
ohjeita (jotka ovat englanniksi).
Huomaa että levyosioiden hallintaohjelmia (partition managers) on useita,
mikäli fips
ei pelitä sinun tapauksessasi.
Mikäli Linux työkaluilla tehdään DOS-levyosioita tai muutetaan DOS-osioiden
kokoa, on usein ollut ongelmia näin tehtyjä FAT-osioita käytettäessä. On
raportoitu esimerkiksi hitaudesta, jatkuvista ongelmista
scandisk
:n kanssa tai muista kummallisista virheista DOS:ssa tai
Windows:ssa.
Ilmeisesti on hyvä ajatus kirjoittaa muutaman ensimmäinen sektori täyteen
nollaa aina kun tehdään tai muutetaan DOS:n käyttöön tuleva levyosiota. Tee
tämä ennen kuin suoritat DOS:n format
-komennon, Linuxista:
dd if=/dev/zero of=/dev/hdXX bs=512 count=4
Joskus järjestelmää täytyy hieman virittää ennen asennusta. x86-koneet ovat erityisen ikäviä tässä suhteessa; muiden arkkitehtuurien asennusta edeltävät asetukset ovat huomattavasti yksinkertaisempia.
Tämä osa käy läpi asennusta edeltävät laitteistosäädöt, jos sellaisia nyt
yleensä tarvitaan ollenkaan, ennen Debianin asennusta. Yleensä tämä tarkoittaa
kovoasetusten tarkistamista ja mahdollista muuttamista. "Kovo" eli
"firmware" on laitteistoon sulautettu ohjelmisto; sen tärkein tehtävä
on huolehtia laitteen kylmäkäynnistyksestä (juuri sen jälkeen, kun virta on
kytketty päälle).
BIOS toteuttaa kylmäkäynnistyksen perustoiminnot. Niiden avulla käyttöjärjestelmä pääsee käsiksi laitteiden toimintoihin. Tietokoneessanne on luultavasti BIOS-asetusvalikko, jota käytetään BIOSin säätämiseen. Ennen asennusta teidän täytyy varmistua siitä, että BIOSinne on asetettu oikein. Jos tätä ei tehdä, voi seurauksena olla myöhemmin laitteiston säännölliset kaatumiset tai se, että Debiania ei voi lainkaan asentaa.
Loput tästä osasta on noudettu oppaasta PC Hardware
FAQ
vastauksena kysymykseen: "Miten CMOS-asetusvalikkoon
pääsee?" Se, miten BIOSin (eli "CMOS":in) asetusvalikkoon
pääsee, riippuu pitkälti BIOS-ohjelmiston tekijästä:
[burnesa@cat.com (Shaun Burnet)]
[mike@pencom.com (Mike Heath)] Joillain 386-koneilla ei ole CMOS-asetusvalikkoa
BIOSissa. Ne vaativat CMOS-asetusohjelman taltiolla. Jos koneelle ei ole
asennus- tai diagnostiikkalevykettä, voi kokeilla jotain shareware- tai
vapaaohjelmaa. Kannattaa katsoa hakemistosta ftp://ftp.simtelnet.net/pub/simtelnet/msdos/
.
Monissa BIOS-asetusvalikoissa on mahdollista valita laite, jolta järjestelmän käynnistys tapahtuu. Asettakaa tämä etsimään ensin käynnistyskelpoista käyttöjärjestelmää A:lta (ensimmäinen levykeasema), sitten valinnaisesti ensimmäiseltä CD-ROM -laitteelta (mahdollisesti nimellä D: tai E:) ja lopuksi C:ltä (ensimmäinen kiintolevy). Tällä asetuksella voi käynnistää joko levykkeeltä tai rompulta, jotka ovat kaksi tavallisinta käynnistystaltiota Debianin asennukseen.
Jos teillä on tuore SCSI-ohjain ja CD-ROM -asema liitettynä siihen, voinette käynnistää rompulta. Asetatte vain rompulta käynnistyksen päälle ohjaimenne SCSI-BIOSissa. Lisäksi teidän täytyy myös voida käynnistää levykkeeltä. Tämä taas asetetaan PC-BIOSissa.
Mikäli tietokone ei käynnisty suoraan rompulta, tai ette vain saa sitä
toimimaan, älkää masentuko. Voitte käynnistää asennusohjelman
komentotiedostolla E:\INSTALL\BOOT.BAT
DOSista käsin (korvatkaa
E: sillä kirjaimella, minkä DOS varaa romppuasemallenne). Ks.
tarkemmin kappaleesta Installing
from a CD-ROM, Kohta 5.3 alla.
Kannattaa huomata, että jos asennatte FAT (DOS) -osiolta, ette tarvitse
levykkeitä lainkaan. Ks. lisätietoja tästä asennustavasta kappaleesta Booting from a DOS partition,
Kohta 5.3.1 alla.
Mikäli tietokoneessanne on sekä extended- että
expanded-muistia, säätäkää extended-muistin määrä mahdollisimman
suureksi ja expanded-muistin mahdollisimman pieneksi. Linux tarvitsee
extended-muistia eikä voi käyttää expanded-muistia.
Kytkekää kaikki virusvaroitusominaisuudet, joita BIOSinne tarjoaa, pois päältä.
Jos koneessa on virussuojauslisäkortti tai jokin muu erityislaite, varmistukaa
siitä, että se on pois päältä tai poistettu kokonaan laitteistostanne, kun
ajatte GNU/Linuxia. Nämä laitteet eivät ole yhteensopivia GNU/Linuxin kanssa;
sitäpaitsi tiedostojärjestelmän pääsyoikeuksien ja Linux-ytimen
muistinsuojauksen vuoksi virukset ovat lähes tuntemattomia.[4]
Emolevyllä saattaa olla mahdollista määritellä varjomuistia (shadow
RAM) eli BIOS-välimuistia. Asetuksina on "Video BIOS Shadow",
"C800-CBFF Shadow", jne. Ottakaa pois päältä kaikki
varjomuisti. Varjomuistia käytetään nopeuttamaan emolevyn lukumuistin (ROM) ja
joidenkin ohjainkorttien muistin saantia. Linux ei käytä näitä lukumuisteja
käynnistyttyään, koska Linuxilla on nopeampi 32-bittinen ohjelmisto
lukumuistissa olevien 16-bittisten ohjelmien tilalle. Varjomuistin ottaminen
pois päältä voi vapauttaa osan siitä ohjelmien käytettäväksi tavallisena
muistina. Varjomuistin päälle jättäminen saattaa haitata oheislaitteiden
käyttöä Linuxissa.
Jos emolevyllä on sähkönsäästötoimintoja, Advanced Power Management (APM),
säätäkää ne siten, että APM hallitsee niitä. Kytkekää pois päältä
nukahtamis(doze)-, valmius(standby)-, nukutus(suspend)-, torkku(nap)- ja
nukkumistila (sleep) sekä kiintolevyn sammutuksen ajastin. Linux pystyy
huolehtimaan kaikkien näiden tilojen hallinnasta ja kykenee hallitsemaan
virransäästöä paremmin kuin BIOS. Asennuslevykkeillä oleva
käyttöjärjestelmäydin ei kuitenkaan käytä APM:ää, koska meille on ilmoitettu
yhdestä sylikoneesta, joka kaatuu Linuxin APM-ajuria asetettaessa. Sen
jälkeen, kun olette asentanut Linuxin, voitte tehdä räätälöidyn version
Linux-ytimestä; ks. Uuden
ytimen kääntäminen, Kohta 9.4 ohjeita varten.
Monessa koneessa on turbonappula, joka säätää prosessorin nopeutta.
Valitkaa suurimman nopeuden asetus. Jos BIOSinne sallii ottaa turbonappulan
ohjelmallisen hallinnan (tai prosessorinopeuden hallinnan) pois päältä, tehkää
näin ja lukitkaa järjestelmä suurimpaan nopeuteen. Olemme saaneet yhden
ilmoituksen järjestelmästä, jossa Linux tunnistaessaan oheislaitteita saattaa
vahingossa tärpätä ohjelmallisesti turbonappulan asetusta.
Moni on yrittänyt mm. käyttää 90 MHz:n prosessoriaan 100 MHz:n taajuudella.
Joskus se onnistuu, mutta on lämpötilalle ja muille tekijöille herkkää, ja
saattaa jopa vahingoittaa konetta. Eräs tämän dokumentin laatijoista
ylikellotti konettaan vuoden ajan, ja sitten lopulta kone rupesi odottamatta
antamaan keskeytyksiä gcc
-ohjelmalle tämän kääntäessä
käyttöjärjestelmän ydintä. Kun keskusyksikön taajuus säädettiin takaisin
nimellisarvoon, ongelma katosi.
gcc
-kääntäjä nääntyy yleensä ensimmäisenä huonoihin
muistipiireihin (tai muihin satunnaisesti tietoa muuttaviin laiteongelmiin).
Tämä johtuu siitä, että kääntäjä rakentaa valtavia tietorakenteita ja käy niitä
läpi toistuvasti. Virhe näissä tietorakenteissa saa sen suorittamaan
kelvottoman käskyn tai viittaamaan olemattomaan osoitteeseen. Tämän oireena
gcc
keskeytyy "unexpected signal" -virheeseen.
Parhaimmat emolevyt tukevat pariteettimuistia ja ilmoittavat, jos muistissa on yhden bitin virhe. Valitettavasti niillä ei ole keinoa korjata virhettä, joten laitteisto kaatuu yleensä heti sen jälkeen, kun huonosta muistista on ilmoitettu. On kuitenkin parempi, että huonosta muistista saadaan ilmoitus muistiin hiljaa kertyvien virheiden sijaan. Niinpä parhaissa koneissa onkin emolevy, joka tukee pariteettia ja oikeita pariteettimuistipiirejä; ks. Mukamas tai "näennäis" pariteettimuisti, Kohta 2.5.3.
Jos koneessa on oikeaa pariteettimuistia, ja emolevynne pystyy käsittelemään
sitä, varmistukaa siitä, että BIOSin asetukset, jotka mahdollistavat emolevyn
tekemät muistivirhekeskeytykset, ovat päällä.
Moni Cyrix-prosessorin käyttäjä on joutunut ottamaan koneensa välimuistin pois päältä asennuksen ajaksi, koska muuten tulee levykevirheitä. Jos teidän pitää menetellä näin, varmistukaa siitä, että välimuisti laitetaan taas päälle asennuksen jälkeen. Kone toimii huomattavasti hitaammin ilman välimuistia.
Emme pidä tätä välttämättä Cyrix-prosessorin vikana. Kyseessä voi olla jotain,
jonka Linux voi kiertää. Jatkamme vian tutkimista. Tekniikasta
kiinnostuneille: epäilemme välimuistin olevan määrittämättömässä tilassa
vaihdettaessa 16-bittisestä 32-bittiseen toimintatilaan.
Jos BIOSissanne on "15-16 MB Memory Hole" (muistireikä alueella 15-16 MB) -asetus tai vastaava, ottakaa se pois päältä. Linux odottaa löytävänsä muistia tästä kohdasta, jos muistia on näin paljon.
Meille on ilmoitettu Intel Endeavor -emolevystä, jossa on asetus
"LFB", "Linear Frame Buffer". Tälle on kaksi vaihtoehtoa:
"Disabled" ja "1 Megabyte". Asettakaa se arvoon "1
Megabyte". Kun se oli asennossa ("Disabled"), asennuslevykettä
ei pystytty lukemaan oikein, ja järjestelmä kaatui lopulta. Tätä kirjoittaessa
emme vielä ymmärrä, mitä oikein tapahtuu tämän nimenomaisen laitteen yhteydessä
— se vain toimii tällä asetuksella, ei ilman sitä.
BIOS-asetusten lisäksi teidän tarvinnee muuttaa joitain itse korttien
asetuksia. Joillain korteilla on asetusvalikko, kun taas toiset luottavat
siltauksiin (jumpers). Tämä asennusohje ei voi tarjota täydellistä tietoa
jokaikisestä oheislaitteesta, mutta toivoo antavansa hyödyllisiä vihjeitä. Jos
jokin kortti sisältää "kiinnitettyä muistia" (mapped memory),
muistialue tulisi varata jonnekin osoitteiden 0xA0000 ja 0xFFFFF (640K:sta
juuri ennen 1 megatavun rajaa) väliin, tai osoitteeseen, joka on vähintään 1
megatavu koneen kokonaismuistimäärän yli.
Linux-ydin ei pysty aina tunnistamaan muistin kokonaismäärää. Jos näin on
asian laita, ks. kappale Käynnistysparametrien arvot, Kohta
5.1.
tapio.lehtonen@iki.fi
ajk@debian.org