Debianin voi asentaa eri lähteistä, sekä paikallisasennuksena (CD, kiintolevy, levykkeet) että etäasennuksena (FTP, NFS, PPP, HTTP). Debian tukee myös suurta valikoimaa laitteistokokoonpanoja, joten teillä saattaa olla valintoja vielä tekemättä ennen aloittamista. Tämä kappale kuvailee näitä valintoja ja esittää, kuinka ne voi tehdä.
Jokaista eri asennusvaihetta kohden voi tehdä eri valintoja. Voitte esimerkiksi käynnistää asennuksen levykkeiltä, mutta sitten syöttää asennuksen myöhemmille vaiheille tiedostoja kiintolevyltä.
Samalla, kun asennus etenee, siirrytte pienestä vähään kykenevästä vain keskusmuistissa elävästä järjestelmästä täysin ominaisuuksin varustettuun Debian GNU/Linux -järjestelmään asennettuna kiintolevylle. Eräs varhaisten asennusvaiheiden tärkeimmistä tavoitteista on lisätä järjestelmän tukemien laitteiden (esim. ohjainkorttien) ja ohjelmien (esim. verkkoprotokollien ja tiedostojärjestelmäajureiden) määrää. Myöhemmät asennusvaiheet voivat vastaavasti käyttää laajempaa asennuslähdevalikoimaa kuin aiemmat.
Helpoin reitti useimmille on käyttää Debian CD -levykokoelmaa. Jos teillä on
nämä levyt, ja koneenne tukee suoraan CD:ltä käynnistämistä, hyvä! Vain
säätäkää järjestelmänne käynnistymään CD:ltä kuten Käynnistyslaitteen valinta, Kohta
3.6.2 on kuvattu, työntäkää CD koneeseenne, käynnistäkää kone uudelleen ja
jatkakaa seuraavaan kappaleeseen. Jos käy niin, että vakioasennus ei toimi
laitteistossanne, palatkaa takaisin tähän kohtaan ymmärtääksenne enemmän teille
mahdollisesti sopivista vaihtoehtoisista ytimistä ja asennustavoista.
Huomatkaa erityisesti, että jotkut CD-kokoelmat tarjoavat eri ytimiä eri
CD:illä, joten joltain muulta kuin ensimmäiseltä CD:ltä käynnistys saattaa
toimia teillä hyvin.
Tämä yleiskuva tarkentaa kohtia, joissa pitää valita asennuslähde tai tehdä myöhemmin valittaviin lähteisiin vaikuttava valinta:
Kun teette valintoja, pitää muutama riippuvuussuhde pitää mielessä. Ensimmäinen käsittää ytimen valinnan. Järjestelmän ensikäynnistystä varten valitsemanne ydin on sama, jota täysin säädetty järjestelmänne tulee käyttämään. Koska ajurit riippuvat ytimestä, teidän pitää valita sellainen lähde ajureille, mikä toimii ytimenne kera. Palaamme lyhyesti oikean ytimen valinnan yksityiskohtiin.
Pakasta vedettynä eri ytimillä on myös eri verkkokyvyt, jotka joko laajentavat tai rajoittavat lähdevalintoja, varsinkin asennuksen aikaisessa vaiheessa.
Lopuksi tietyt ajurit, jotka valitsette ladattavaksi, voivat kytkeä
lisälaitteita (esim. verkkokortteja, kiintolevyohjaimia), tiedostojärjestelmiä
(esim. NTFS tai FS) ja protokollia (esim. PPP) toimimaan, mikä vapauttaa
käytettäväksi lisälähteitä jatkoasennuksessa. Tämä saattaa kuulostaa
paremmalta, kuin mitä se on. Esimerkiksi, PPP-ajurin lataus ei anna hakea
perusjärjestelmää puhelinlinjan yli, koska ensin täytyy säätää linjayhteys.
Tämän voi tehdä vasta uudelleenkäynnistyksen jälkeen (ellette tee sitä itse).
Toisaalta NTFS-ajurin lataaminen tekee NTFS-tiedostojärjestelmän heti
käytettäväksi (tästä ei ole paljon apua aloittelijalle, koska nämä täytyy
liittää käsin. Tietenkin tässä oppaassa voisi kertoa tällaisista
toimenpiteistä…)
Ydinotoksia on saatavilla "erimakuisina", joista jokainen tukee eri laitteita. Intel x86 tarjoaa seuraavat makunautinnot:
Vaikka olemmekin yllä kuvanneet, kuinka monta 1,44 MB levykettä eri vaihtoehdot varaavat, voitte silti edelleen valita eri asennustavoista.
Ytimien säätötiedostot näille mauille löytyvät vastaavista hakemistoista
nimellä "kernel-config".
Tämä osa esittelee laitteistotyypit, jotka saattavat ja yleensä
tulevat toimimaan eri asennusvaiheissa. Ei ole taattua, että kaikki
esitetyt laitetyypit tulevat toimimaan kaikilla ytimillä. Esimerkiksi
RAID-laitteet usein eivät ole käytettävissä, ennen kuin asianmukaiset ajurit on
asennettu.
Asennusjärjestelmän esikäynnistys on ehkä kaikkein vaativin osa. Seuraavassa kappaleessa tarjotaan lisäyksityiskohtia, mutta teidän valittavananne on yleensä
Tarvitsee asiantuntijan läpikäynnin.
Seuraava taulukko esittää jokaisessa asennusvaiheessa mahdollisesti käytettävät lähteet. Sarakkeet esittävät eri asennusvaiheet järjestettynä vasemmalta oikealle esiintymisjärjestyksessä. Uloin sarake oikealla on asennuskanava. Tyhjä solu tarkoittaa, että kanava ei ole saatavilla asennusvaiheessa. K tarkoittaa sitä, että se on saatavilla, ja J, että se on saatavilla joissain tapauksissa.
käynnistys | ydinotos | ajurit | perusjärjestelmä | paketit | kanava J | | | | | tftp J | K | K | K | UGH | levyke J | K | K | K | K | romppu J | K | K | K | K | kiintolevy | K | K | K | K | NFS | | K | J | K | lähiverkko | | | | K | PPP
Esimerkiksi taulukosta näkee, että PPP:llä voi hakea ainoastaan paketteja.
Huomatkaa, että ydinotoksen ja ajurit sisältävää lähdettä kysytään vain joillain asennustavoilla. Jos käynnistätte rompulta, nämä asiat haetaan automaattisesti CD-levyltä. Tärkeää on, että heti, kun on käynnistetty levykkeeltä, voidaan välittömästi vaihtaa johonkin parempaan asennuslähteeseen. Muistakaa kuitenkin, että teidän pitää olla johdonmukainen alkuperäisen käynnistysytimen suhteen.
Katsokaa edellisestä osasta ymmärtääksenne, mitä käynnistyssarakkeen J tarkoittaa, ja tukeeko käytettävä arkkitehtuuri tätä asennustapaa.
Lähiverkko- ja PPP-rivit viittavat Internet-pohjaiseen tiedostosiirtoon (FTP,
HTTP ja vastaavat) Ethernetin tai puhelinlinjan kautta. Yleensä tämä ei ole
käytettävissä, mutta tietyt ytimet voivat sallia tekemään tämän aiemmin.
Konkarikäyttäjät voivat myös käyttää näitä yhteyksiä liittääkseen levyjä
tiedostojärjestelmään ja suorittaakseen asennusta nopeuttavia muita toimintoja.
Näissä tapauksissa auttaminen ei kuulu tämän oppaan piiriin.
Hankkikaa Debian GNU/Linux-järjestelmän CD-kokoelma. Käynnistäkää niiltä, jos se on mahdollista.
Koska olette lukenut näin pitkälle, ette luultavasti ole pystynyt siihen tai halunnut sitä. Jos ongelmanne on vain se, että CD-asemanne ei pysty käynnistämään konetta, voitte noutaa ensikäynnistykseen tarvittavat tiedostot CD:ltä ja käyttää niitä levykkeiden tekemiseen, tai käynnistää toisesta käyttöjärjestelmästä.
Jos tämäkään ei onnistu, teillä saattaa olla käyttöjärjestelmä, jonka käytössä on hieman vapaata levytilaa. Esiasennusjärjestelmä osaa lukea useita tiedostojärjestelmiä (NTFS on poikkeus — sitä varten täytyy ladata ajuri). Jos se pystyy lukemaan teidän tiedostojärjestelmäänne, teidän tulisi ladata ohjeet, käynnistysotokset ja apuohjelmat. Sitten hakekaa olennaisten ajurien arkisto yhtenä ainoana tiedostona ja perusjärjestelmä yhtenä tiedostona. Suorittakaa ensikäynnistys ja osoittakaa sitten asennusohjelmalle tiedostot, jotka latasitte, kun se kysyy tarvittavaa lähdettä.
Nämä ovat ainoastaan ehdotuksia. Teidän pitäisi valita ne lähteet, jotka ovat
mukavimmin saatavilla. Levykkeet eivät ole mukavia eivätkä luotettavia, joten
kehotamme teitä pääsemään niistä eroon mahdollisimman aikaisin. Verrattuna
olemassaolevasta käyttöjärjestelmästä käynnistämiseen ne kuitenkin saattavat
tarjota siistimmän ympäristön ja helpomman polun, joten ne ovat paikallaan
käynnistystä varten, jos järjestelmänne niitä tukee.
install.fi.txt
install.fi.html
install.fi.pdf
fdisk.txt
cfdisk.txt
.../current/basecont.txt
.../current/md5sum.txt
md5sum
, voitte sen avulla varmistua siitä, että
tiedostonne ovat alkuperäisiä ajamalla md5sum -v -c md5sum.txt.
Keskitymme nyt eri lähteille ominaisiin asioihin. Lukemisenne helpottamiseksi
ne ilmestyvät samassa järjestyksessä aiemman eri asennuslähteitä käsittelevän
taulukon rivien kanssa.
Ensi kertaa Debiania asentavien suurin pulma näyttää olevan levykkeiden luotettavuus.
Rescue Floppy-levykkeeseen liittyy suurin osa ongelmista, koska sitä luetaan laitteistosta suoraan ennen Linuxin käynnistymistä. Laitteisto ei useinkaan lue yhtä luotettavasti kuin Linuxin levykeajuri, ja se saattaa noin vain jäädä jumiin tulostamatta virheilmoitusta lukuvirheen tapahtuessa. Driver Floppies-levykkeissä tai peruslevykkeissä saattaa olla myös vikaa, joka usein paljastuu itsestään levy-I/O -virheviestien vuona.
Jos asennus jää jumiin tietyn levykkeen kohdalla, ensimmäiseksi tulisi imuroida uudelleen levykeotos ja kirjoittaa se toiselle levykkeelle. Vanhan levykkeen uudelleenalustus ei välttämättä riitä, vaikka näyttäisikin siltä, että levyke alustettiin virheittä. Joskus kannattaa yrittää kirjoittaa levyke toisella koneella.
Eräs käyttäjä ilmoitti, että hänen täytyi kirjoittaa otos levykkeelle kolme kertaa, ennen kuin se toimi hienosti tällä kolmannella levykkeellä.
Toiset käyttäjät ovat ilmoittaneet, että tekemällä käynnistys muutaman kerran
sama levyke levykeasemassa saattaa käynnistys lopulta onnistua. Tämä kaikki
johtuu viallisista laitteista tai laitteiston sisältämistä levykeajureista.
Levykkeiltä käynnistys on tuettu useimmissa ympäristöissä. Käy läpi ja lisää ne 2 keskustelua m68k:sta.
Levykkeiltä käynnistämiseksi imuroikaa vain Rescue Floppy- ja Driver Floppies-otokset.
Jos on tarpeen, voitte myös muokata levykettä Rescue Floppy, ks. Rescue Floppy.n ytimen vaihtaminen, Kohta 10.3.
Rescue Floppy-levykkeelle ei mahdu juuritiedostojärjestelmän otosta, joten
juuriotos täytyy kirjoittaa myös toiselle levylle. Voitte luoda tämän
levykkeen kirjoittamalla täsmälleen samoin kuin muutkin otokset. Sen jälkeen,
kun ytin on ladattu Rescue Floppy-levykkeeltä, teiltä kysytään juurilevykettä.
Laittakaa tämä levyke asemaan ja jatkakaa asennusta. Ks. myös käynnistys: Rescue Floppy,
Kohta 5.4.
Huom: Tämä ei ole suositeltavaa Debianin asentamiseksi, koska levykkeet ovat yleensä kaikkein epäluotettavin taltiotyyppi. Tätä suositellaan vain, jos teillä ei ole ennestään muita olemassaolevia tiedostojärjestelmiä millään koneenne kiintolevyllä.
Suorittakaa nämä toimenpiteet:
Levyotokset ovat tiedostoja, jotka sisältävät levykkeen täydellisen sisällön
raakavedoksena. Levyotoksia, kuten rescue.bin
, ei voi
noin vain kopioida levykeasemalle. Otostiedostojen kirjoittamiseen levykkeelle
raakana käytetään erikoisohjelmaa. Näin on meneteltävä, koska nämä
otokset ovat levyn raakaesityksiä; sitä tarvitaan tiedoston tietojen
sektori sektorilta kopioimiseksi levykkeelle.
Levykkeiden luomiseksi levyotoksista on useita menettelytapoja, jotka riippuvat laiteympäristöstä. Tämä osa kuvaa, kuinka eri ympäristöissä luodaan levykkeitä levyotoksista.
Riippumatta siitä tavasta, mikä valitaan levykkeiden luomiseksi, teidän tulee
muistaa napsauttaa levykkeen kirjoitussuoja päälle sen jälkeen, kun se on
valmis. Tämä varmistaa, että sille ei tule vahingossa kirjoitettua.
Levykeotostiedostojen kirjoittamiseksi levykkeille tarvitsette luultavasti järjestelmän pääkäyttäjäoikeudet. Laittakaa hyväkuntoinen tyhjä levyke levykeasemaan. Seuraavaksi, käyttäkää komentoa
dd if=tiedosto of=/dev/fd0 bs=1024 conv=sync ; sync
jossa tiedosto on yksi levykeotostiedostoista.
/dev/fd0
on yleisesti käytetty levykelaitteen nimi, se saattaa
olla erilainen omassa työasemassanne (Solariksessa se on
/dev/fd/0
). Komento saattaa palautua kehotteeseen, ennen kuin
Unix on lopettanut levykkeen kirjoituksen, joten tarkkailkaa levykeaseman
merkkivaloa ja varmistukaa siitä, että valo on sammunut ja levy lakannut
pyörimästä ennen sen poistamista asemasta. Joissain järjestelmissä on
annettava komento levykkeen poistamiseksi asemasta (Solariksessa käytetään
eject
-komentoa, ks. manuaalisivu).
Jotkin järjestelmät yrittävät automaattisesti liittää levykkeen
tiedostojärjestelmään, kun se työnnetään levykeasemaan. Tämä ominaisuus täytyy
ehkä kytkeä pois päältä voidaksenne kirjoittaa levykkeelle raakana.
Valitettavasti tämä tehdään eri tavoin eri käyttöjärjestelmissä. Solariksessa
varmistutaan siitä, että vold
ei ole käynnissä. Muiden
käyttöjärjestelmien tapauksessa kysykää järjestelmän pääkäyttäjältä.
Ohjelma rawrite2.exe
on samassa hakemistossa levykeotosten kanssa.
Siellä on myös tiedosto rawrite2.txt
, joka sisältää ohjeita
rawrite2
:n käytölle.
Levykeotostiedostojen kirjoittamiseksi levykkeille varmistukaa ensin siitä,
että pelkkä DOS on käynnissä. Moni on ilmoittanut ongelmista käyttäessään
rawrite2
:ta Windowsin DOS-ikkunassa. rawrite2
:n
kaksoisnäpäytys Windows Explorerista ei myöskään ilmoituksen mukaan toimi.
Jollette tiedä, kuinka DOS käynnistetään, painakaa F8-näppäintä käynnistyksen
yhteydessä.
Kun olette käynnistänyt laitteen pelkkään DOSiin, antakaa komento
rawrite2 -f tiedosto -d asema
jossa tiedosto on yksi levykeotostiedostoista ja asema on
joko "a:" tai "b:" riippuen siitä, missä asemassa
kirjoitettava levyke on.
Romppukäynnistys on yksi helpoimmista asennustavoista. Jos teillä ei ole onnea, ja CD-ROMin sisältämä ydin ei toimi teillä, teidän täytyy vaihtaa johonkin toiseen asennustapaan.
Rompulta asennus on kuvattu kohdassa Installing from a CD-ROM, Kohta 5.3.
Huomatkaa, että tietyt CD-asemat saattavat tarvita erikoisajureita, joten niitä
ei pysty käyttämään asennuksen alkuvaiheissa.
Ennestään asennetusta käyttöjärjestelmästä käynnistys on yleensä mukava vaihtoehto; joissain järjestelmissä se on ainoa tuettu asennustapa. Tätä tapaa kuvataan kohdassa Booting from a Hard Disk, Kohta 5.2.
Eksoottiset laitteet tai tiedostojärjestelmät saattavat rikkoa kiintolevyn
tiedostot käyttökelvottomiksi asennuksen alussa. Jos Linux-ydin ei niitä tue,
ne saattavat olla käyttökelvottomia myös lopussa!
Tämän asennustavan luonteesta johtuen ainoastaan perusjärjestelmän voi asentaa NFS:n kautta. Teillä pitää olla saatavilla paikallisesti Rescue Floppy- ja Driver Floppies -levykkeet valitsemalla jokin ylläkuvatuista tavoista. Perusjärjestelmän asentamiseksi NFS:n kautta teidän täytyy tehdä kohdassa Booting Into Your New Debian System, Luku 8 kuvattu vakioasennus. Älkää unohtako lisätä Ethernet-korttinne modulia (ajuria) sekä NFS-tiedostojärjestelmämodulia.
Kun dbootstrap
kysyy, missä perusjärjestelmä on (``Asenna peruskokoonpano'',
Kohta 7.5), teidän tulee valita NFS ja seurata ohjeita.
tapio.lehtonen@iki.fi
ajk@debian.org