Levyosiot tarkoittavat levyn jakamista osiin. Jokainen osa on jaon jälkeen riippumaton muista. Tätä voi verrata seinien pystyttämiseen talossa; jos lisäät huonekaluja yhteen huoneeseen se ei vaikuta muihin huoneisiin.
Mikäli koneessasi on jo käyttöjärjestelmä (Windows95, Windows NT, OS/2, MacOS, Solaris, FreeBSD) ja haluat tunkea Linuxin samalle kiintolevylle, joudut luultavasti tekemään levyosiot (disk partitions) uudestaan. Yleisesti ottaen, mikäli muutetaan levyosiota jossa jo on tiedostojärjestelmä, tuhotaan samalla kaikki levyosiolla ollut tieto. Tästä syystä pitäisi aina tehdä varmuuskopio ennen kuin levyosioihin kosketaan. Käytetään taas vertausta talosta ja seinistä: jos siirrät seinää, kantaisit varmaan kaikki huonekalut pois tieltä ettet riko niitä (tai seinää). Kaikeksi onneksi on vaihtoehto joka sopii eräille käyttäjille; katso Uudelleenosiointi DOS:sta, Win-32:sta tai OS/2:sta hävittämättä tietoa, Kohta 3.4.
GNU/Linux tarvitsee ainakin yhden levyosion itselleen. Yhdessä levyosiossa voi olla koko käyttöjärjestelmä, sovellukset ja henkilökohtaiset tiedostot. Useimpien mielestä myös sivutus-osio (swap)[5] on välttämätön, vaikka tämä ei välttämättä pidäkään paikkaansa. "Swap" on käyttöjärjestelmän työtilaa, sen avulla järjestelmä voi käyttää halpaa levytila "näennäismuistina" (virtual memory). Sijoittamalla sivutusalueen omaan levyosioonsa Linux voi käyttää sitä huomattavasti tehokkaammin (on mahdollista pakottaa Linux käyttämään tavallista tiedostoa sivutusalueena, mutta sitä ei suositella).
Useimmat haluavat kuitenkin GNU/Linux:lle enemmän kuin pienimmän mahdollisen määrän levyosioita. On kaksi syytä jakaa tiedostojärjestelmä useaan pienempään levyosioon. Ensimmäinen on turvallisuus. Jos tiedostojärjestelmä sattuu turmeltumaan, vaikutus yleensä rajoittuu yhteen levyosioon. Näin ollen pitää korvata (varmuuskopioilta joita olet huolellisesti tehnyt) vain osa järjestelmästä. Ainakin on syytä harkita juuriosion "root partition" luomista. Tässä osiossa on järjestelmän välttämättömimmät osat. Mikäli mitkä muut osiot tahansa turmeltuvat, voit silti käynnistää GNU/Linuxin korjataksesi järjestelmän. Näin voi välttää järjestelmän asentamisen alusta alkaen.
Toinen syy on yleensä tärkeämpi yrityskäytössä, mutta on enemmänkin
riippuvainen koneen käyttötarkoituksesta. Olettakaamme jonkin ohjelman
pillastuvan ja ryhtyvän täyttämään levyä. Mikäli ongelman aiheuttavalla
prosessilla on pääkäyttäjän oikeudet (root privileges, järjestelmä varaa osan
levystä vain pääkäyttäjälle), voi levy äkkiä täyttyä. Tämä ei ole hyvä juttu,
koska käyttöjärjestelmän on käytettävä tiedostoja (sivutusalueen lisäksi)
moneen tarkoitukseen. Pulma ei edes välttämättä ole paikallista alkuperää.
Esimerkiksi roskaposti (spam) voi helpostikin täyttää levyosion. Käyttämällä
useita levyosioita suojataan järjestelmä monilta tämänkaltaisilta ongelmilta.
Jos käytetään sähköpostia vielä esimerkkinä, sijoittamalla
/var/spool/mail
omalle levyosiolleen suurin osa järjestelmästä
toimii roskapostista huolimatta.
Vielä yksi syy koskee niitä, jolla on iso IDE levy, eikä käytetä LBA:ta (Linear Block Addressing) eikä "overlay drivers":eja (joskus kiintolevyn valmistajan toimittamia). Tässä tapauksessa on juuriosio sijoitettava levyn 1024 ensimmäiseen sylinteriin (yleensä noin ensimmäiset 524 Megatavua).
Ainoa oikeasti harmillinen piirre useiden levyosioiden käytössä on, että
etukäteen on vaikea tietää mitkä tarpeet ovat. Mikäli levyosio on liian pieni
on joko asennettava järjestelmä uudestaan tai jatkuvasti siirreltävä tiedostoja
jotta liian pieneen osioon saadaan tilaa. Toisaalta, mikäli levyosio on liian
iso, menee hukkaan levytilaa jota voitaisiin käyttää muualla. Levy on nykyään
halpaa, mutta miksi viskoa rahaa menemään?
On tärkeää päättää minkälaista laitteistoa olet tekemässä. Tästä määräytyy levytilan tarve ja se miten kiintolevyjen osiot kannattaa tehdä.
Debian tarjoaa muutaman oletusarvoisen "malliasennuksen" ("Profile", katso Valitse malliasennnus, Kohta 8.8) helpottamaan valintaa. Malliasennukset ovat ohjelmapakettien joukkoja. Joukkoon kuuluvat ohjelmapaketit merkitään automaattisesti asennettaviksi.
Jokaiseen yksittäiseen malliasennukseen liittyy valmiiksi asennetun järjestelmän koko. Vaikka et käyttäisikään näitä malliasennuksia, ovat edempänä esitetyt tiedot tärkeitä antamaan osviittaa levyosioiden koosta.
Seuraavat ovat joitakin malliasennuksista (tai itse keksittyjä) kokoineen:
Muista etteivät yllä mainitut levytilan käytöt huomioi muita tiedostoja joita
yleensä koneissa on, kuten käyttäjien tiedostot, sähköpostit ja muu data. On
parasta varata levytilaa runsaasti omille tiedostoille ja datalle. Erityisesti
Debianin /var
-osio sisältää paljon tilatietoa.
dpkg
-tiedostot (tieto kaikista asennetuista paketeista) voivat
helposti viedä 20MB; logit ja muut huomioiden pitäisi varata ainakin 50MB
/var
:lle.
PC:n BIOS asettaa yleensä lisärajoituksia kiintolevyn osiointiin. Levyn
"primary" ja "logical" -osoiden määrä on rajoitettu.
Lisäksi BIOS voi tehdä käynnistyksen vain tietyistä levyn kohdista. Lisätietoa
löytyy Linux
Partition HOWTO:sta
, mutta tässä osassa on suppea katsaus, jonka
tarkoituksena on auttaa suunnittelemaan useimmat tilanteet.
"Primary" -levyosiot ovat PC-levyjen alkuperäinen osiointitapa. Niitä voi kuitenkin olla vain neljä. Tämän rajoituksen kiertämiseen keksittiin "extended" eli "logical" osiot. Määrittelemällä yksi primary-osio extended-osioksi, voidaan tuolle osiolle varattu levytila jakaa edelleen loogisiin osioihin. Loogisten levyosioiden määrää ei ole rajoitettu, mutta levyä kohti voi olla vain yksi extended-osio.
Linux rajoittaa levyosioiden määrän viiteentoista SCSI-levyä kohti (3 käytettävissä olevaa primary-osiota, 12 loogista osiota) ja 63:een IDE-levyllä (3 käytettävissä olevaa primary-osiota, 60 loogista osiota).
Viimeinen PC:n BIOS:sta tiedettävä asia on, että käynnistysosio, eli osio jossa käyttöjärjestelmän ytimen "image" on, on oltava kokonaan levyn ensimmäisten 1024 sylinterin alueella. Koska juuriosio on yleensä myös käynnistysosio, on varmistuttava juuriosion mahtuvan ensimmäisiin 1024:ään sylinteriin.
Isoilla levyillä voi joutua käyttämään BIOS:ssa asetettavia sylinteriosoituksen
muunnoksia, kuten LBA. Enemmän tietoa suurien levyjen käytöstä löytyy Large Disk
HOWTO
:sta. Jos käytetään sylinteriosoituksen muunnoksia, on
käynnistysosion mahduttava muunnettujen 1024:n sylinterin alueelle.
Linuxin levyjen ja levyosioiden nimet ovat erilaiset kuin muissa käyttöjärjestelmissä. Levyosioita tehtäessä on tiedettävä Linuxin käyttämät nimet. Tässä on nimeämiskäytännön perusteet:
/dev/fd0
.
/dev/fd1
/dev/sda
.
/dev/sdb
ja niin edelleen.
/dev/scd0
, tunnetaan myös nimellä
/dev/sr0
/dev/hda
/dev/hdb
/dev/hdc
ja /dev/hdd
. Uusissa
IDE-ohjaimissa saattaa olla kaksi kanavaa, jolloin ne toimivat kuin kaksi
ohjainta.
/dev/xda
.
/dev/xdb
.
Kunkin levyn osioihin viitataan lisäämällä kymmenjärjestelmän numero levy
nimeen: /dev/sda1
ja /dev/sda2
tarkoittavat
ensimmäistä ja toista levyosiota järjestelmän ensimmäisellä SCSI-levyllä.
Tässä esimerkki elävästä elämästä. Olettakaamme järjestelmässä olevan 2
SCSI-levyä, yksi SCSI-osoitteessa (SCSI ID) 2 ja toinen SCSI-osoitteessa 4.
Ensimmäinen levy (osoitteessa 2) on siten nimeltään sda
ja toinen
sdb
. Jos sda
-levyllä on 5 levyosiota (2 primary ja
3 logical), ne ovat nimeltään sda1
, sda2
,
sda5
, sda6
ja sda7
(koska loogisten
osioiden numerointi alkaa 5:stä). Samalla tavalla nimetään sdb
-levy ja sen osiot.
Huomaa: mikäli on kaksi SCSI-ohjainta (SCSI host bus adapters), levyjen järjestys saattaa olla sekava. Paras ratkaisu tässä tapauksessa on katsoa käynnistyksen ilmoituksia, olettaen että tiedät levyjen mallit.
Linux nimeää "primary" levyosiot levyn nimellä johon lisätään numerot
yhdestä neljään. Esimerkiksi ensimmäinen "primary" osio
ensimmäisellä IDE levyllä on /dev/hda1
. Loogiset osiot
numeroidaan alkaen 5:stä, jolloin ensimmäinen looginen osio samalla levyllä on
/dev/hda5
. Muista että extended-osio, eli se primary-osio joka
sisältää loogiset osiot, ei itse ole käyttökelpoinen.
Kuten edellä kuvattiin, kannattaisi ehdottomasti olla erillinen pieni juuriosio
ja suurempi /usr
levyosio, mikäli levyllä vain on tilaa.
Esimerkkejä on edempänä. Useimmille käyttäjille riittää aluksi mainitut kaksi
levyosiota, erityisesti mikäli käytössä on yksi pieni levy, koska jakaminen
useisiin osioihin saattaa tuhlata tilaa.
Joissakin tapauksissa saatetaan tarvita erillinen /usr/local
-osio
mikäli on aikomus asentaa useita ohjelmia jotka eivät tule Debian
levitysversion mukana. Mikäli koneesta tulee sähköpostipalvelin, saattaa olla
tarpeen luoda /var/spool/mail
erillisenä osiona. Usein on hyvä
ajatus sijoittaa /tmp
omalle levyosiolleen, esimerkiksi 20 tai
32MB kokoisena. Mikäli asennat palvelinkonetta jossa on paljon
käyttäjätunnuksia, on erillinen iso /home
osio yleensä eduksi.
Ylipäätään levyosiot vaihtelevat konekohtaisesti käyttötarkoituksesta riippuen.
Hyvin monimutkaisiin tilanteisiin on syytä lukea Multi Disk
HOWTO
. Tuo ohje sisältää yksityiskohtaista tieto joka enimmäkseen
kiinnostanee Internetpalveluntarjoajia ja palvelinkoneiden pystyttäjiä.
Mitä tulee sivutus-osion kokoon, asiasta ollaan montaa mieltä. Yksi
peukalosääntö joka toimii hyvin on käyttää sivutukseen yhtä paljon levytilaa
kuin on keskusmuistia, vaikkakaan ei taida olla hyötyä yli 64MB:n
sivutus-osiosta useimmisssa käyttötarkoituksissa. Se ei myöskään pitäisi olla
pienempi kuin 16MB useimmissa tapauksissa. Näihin sääntöihin on tietysti
poikkeuksia. Mikäli yrität ratkaista 10000 yhtälön yhtälöryhmää koneessa jossa
on 256MB keskusmuistia, saatat tarvita Gigatavun verran (tai enemmänkin)
sivutustilaa.
Esimerkiksi kirjoittajan kotikoneessa on 32MB keskusmuistia ja 1,7GB:n IDE-levy
/dev/hda
. 500MB:n DOS osio on /dev/hda1
(olisi
pitänyt pistää 200MB kun ei sitä koskaan käytetä)[Joo joo, niin ne kaikki
sanoo. Suom. huom.]. 32MB:n sivutus-osio on /dev/hda3
ja loput
(noin 1,2GB /dev/hda2
) on Linux osiota.
Mikäli et vielä ole tehnyt levyosioita Linuxin omalle ja Linuxin sivutustiedostojärjestelmille, t.s. kuten kuvattiin kohdassa Levyosioiden teko ennen asennusta, Kohta 3.3, valikon toiminto ``Seuraava'' on ``Tee kiintolevylle levyosiot''. Jos olet jo luonut vähintään yhden Linuxin oman ja yhden Linuxin sivutusosion, valikon toiminto ``Seuraava'' on ``Alusta ja ota k&228;ytt&246;&246;n levyosio sivutusta varten'', tai mahdollisesti voit ohittaa tuon kohdan mikäli laitteistossasi on vähän muistia ja otit käyttöön sivutussion pyydettäessä heti laitteiston käynnistyttyä. Mikä toiminto ``Seuraava'' valikossa onkin, voit käyttää nuoli alas -näppäintä valitsemaan ``Tee kiintolevylle levyosiot''. Valikon toiminto ``Tee kiintolevylle levyosiot'' listaa kiintolevyjä jotka voit osioida, ja käynnistää levyosiot tekevän sovellusohjelman. On tehtävä ainakin yksi "Linuxin oma", "Linux native" (tyyppi 83) levyosio, ja todennäköisesti haluat ainakin yhden "Linuxin sivutus", "Linux swap" (tyyppi 82) levyosion, kuten selitti Kiintolevyn levyosiot, Luku 6. Jos et varmasti tiedä miten levy osioidaan, palaa takaisin ja lue tuo luku.
Laitteistoarkkitehtuuri määrää mitä ohjelmia on käytettävissä. Seuraavat ohjelmat ovat käytettävissä laitteistollasi:
fdisk
fdisk
manual page
,
cfdisk
cfdisk manual page
Jos et ole varma mitä levyosioita tehdä ja kuinka isoja, lue uudestaan Kiintolevyn levyosiot, Luku 6.
Sivutusosio on erittäin suositeltava, mutta voit tulla toimeen ilmankin jos välttämättä haluat, ja jos laitteistossasi on enemmän kuin 16 megatavua keskusmuistia. Mikäli haluat tehdä näin, valitse valikon toiminto ``Ei k&228;ytet&228; sivutusosiota''.
Muista valita että juuriosio on käynnistysosio, "Bootable".
Tämä on valikon toiminto ``Seuraava'' tehtyäsi yhden levyosion. Voit valita alustaa ja ottaa käyttöön uuden sivutusosion, ottaa käyttöön aikaisemmin alustetun ja olla käyttämättä sivutusosiota. Aina on luvallista alustaa sivutusosio uudelleen, joten valitse ``Alusta ja ota k&228;ytt&246;&246;n levyosio sivutusta varten'' paitsi jos varmasti tiedät mitä teet.
Tämä valikon toiminto tarjoaa ensin kysymyslaatikon ``Valitse levyosio joka otetaan k&228;ytt&246;&246;n sivutuslaitteena.''. Oletusarvona tarjottavan laitteen pitäisi olla jo valmisteltu sivutusosio; jos näin on, paina vain Enter.
Seuraavaksi on mahdollisuus tutkia koko levyosio kiintolevyn levypinnoilla olevien vikojen aiheuttamien lukukelvottomien levylohkojen (disk block) varalta. Tämä on tarpeellista jos käytettään MFM, RLL, tai vanhoja SCSI-levyjä, eikä siitä ikinä ole haittaa (vaikka saattaakin viedä varsin kauan aikaa). Kunnolla toimivat levyt useimmissa uudenaikaisissa laitteistoissa eivät tarvitse tätä toimintoa, koska niissä on omat sisäiset mekanisminsa lukukelvottomien levylohkojen merkitsemiseen pois käytöstä.
Lopuksi tulee varmistuskysely, sillä alustaminen tuhoaa kaiken levyosiolla
olleen tiedon. Jos kaikki on hyvin, valitse ``Kyll&228;''. Ruutu välkkyy
alustusohjelman suoritusaikana.
Tässä kohtaa seuraavan valikon toiminnon pitäisi olla ``Alusta Linux levyosio''. Jos ei ole, on syynä ettet ole vielä tehnyt loppuun asti kiintolevyn osiointia, tai et ole valikosta tehnyt sivutusosiota.
Voit alustaa Linux osion, tai vaihtoehtoisesti voit liittää (mount) aikaisemmin
alustetun osion. Huomaa että dbootstrap
ei päivitä
vanhaa järjestelmää tuhoamatta sitä. Mikäli teet päivitystä, Debian osaa
yleensä päivittää itsensä etkä tarvitse dbootstrap
-ohjelmaa.
Debian 3.0 päivitysohjeen paikka on upgrade
instructions
.
Jos käytät vanhoja levyosioita jotka eivät ole tyhjiä, t.s. jos haluat hävittää niillä olevan tiedon, pitäisi ne alustaa (mikä tuhoaa kaikki tiedostot). Lisäksi on alustettava kaikki levyosiot jotka luotiin levyn osioinnin yhteydessä. Luultavasti ainoa syy liittää levyosio alustamatta tässä vaiheessa on, mikäli olet sille jo suorittanut jonkin osuuden asennuksesta käyttäen näitä samoja asennuslevykkeitä.
Valitse valikon toiminto ``Seuraava'' alustaaksesi ja liittääksesi
/
-levyosion. Ensimmäisestä osiosta jonka liität tai alustat tulee
/
(lausutaan juuriosio eli "root"). On mahdollista
tutkia levy lukukelvottomien lohkojen varalta, kuten sivutusosion alustamisen
yhteydessä. Tästä ei ole mitään vahinkoa, mutta se saattaa viedä 10 minuuttia
tai enemmän mikäli levy on iso.
Kun olet liittänyt /
-osion, ``Seuraava'' toiminto valikossa on
``Asenna k&228;ytt&246;j&228;rjestelm&228;n ydin ja moduulit'',
paitsi jos olet jo suorittanut joitakin asennusvaiheita. Voit nuolinäppäimillä
valita valikosta toimintoja alustaaksesi tai liittääksesi levyosioita mikäli
niitä on vielä ottamatta käyttöön. Mikäli olet luonut erilliset levyosiot
/var
, /usr
tai muille tiedostojärjestelmille, ne
pitäisi alustaa ja/tai liittää nyt.
Vaihtoehto ``Alusta Linux levyosio'', Kohta 6.8:lle on ``Liit&228; aikaisemmin alustettu levyosio'' toiminto. Käytä tätä, jos jatkat keskeytynyttä asennusta, tai jos haluat liittää levyosion joka on jo alustettu.
If you are installing a diskless workstation, at this point, you want to NFS
mount your root partition from the remote NFS server. Specify the path to the
NFS server in standard NFS syntax, namely,
server-name-or-IP:server-share-path. If you
need to mount additional filesystems as well, you can do that at this time.
tapio.lehtonen@iki.fi
ajk@debian.org